NRO 01 / 2010

  LEHTIARKISTO

  NUORTEN JUTUT  
    
  Tammi-leiri
    

   Sinut Ranskan    Alpeilla
 

   Päiväkirja Alpeilta

  Osallistu
  nettilehden
  tekemiseen!

Päiväkirja Alpeilta 27.2.- 6.3.2010

27.2.
Matkamme alkoi yhdeksän aikaan aamulla, tai jo aikaisemmin. Lasken matkan jo alkaneeksi pakkauksista… niissä kesti ja kauan. Tuli siinä päivän aikana vaihdettua bussia muutamaan kertaan. Kentällä oli aikaa ja päätimme mennä syömään, tiesimme että lentomatkasta tulisi pitkä. Ranskan puolelle tulimme vähän myöhässä, mutta onneksi laukut tulivat nopeasti ja niin kuin aina, kuljettajamme oli odottamassa meitä lapun kanssa.

Ranskan ilta oli lämmin ja palmuja näkyi vähän väliä. Lähdimme matkaan tilamersulla kohti alppikylä Isolaa. Vuoristossa tuli hieman mutkia matkaan. Kuljettaja pysähtyi laittamaan lumiketjuja ja me muut hypimme ylös happihyppelylle. Pian tajusimme että kuljettajalla ei ollut hajuakaan miten lumiketjut laitetaan. Kiitos paikallisten nuorien saimme asiaan tolkkua ja pääsimme jatkamaan matkaan välillä pysähdellen. Kiire oli kova, hotellille piti ehtiä ennen puoltayötä. Se oli jo minuuteista kiinni, mutta kerkesimme! Sitten vain unta palloon ja huomenna uudet seikkailut!

28.2.
Seuraavan aamuna päästiin heti Ranskan makuun. Saimme nukkua pidempään ja heti aamupalaksi saatiin tuoretta patonkia. Siinä kun olimme syönyt, lähdimme ostamaan hissilippuja. Menimme kaikki kivasti alle 16 vuotiaista. Jännä. Seuraavana oli suuntana suksien vuokraus. Tästä on kyllä ollut niin huonoja kokemuksia että onneksi tällä kertaa saimme kaikki hyvät välineet. Ilma ei ollut paras mahdollinen, sumuistahan siellä huipulla oli kun lähti viilettämään rinnettä alas.

Kaikki selvisi päivästä hengissä. kun monot alkoivat painaa, päätimme suunnata kohti ruokakauppaa. Loppuilta sujui ruokia kaupassa arvuuttelemalla, tv:tä katsomalla ja kylpemällä. Rinteeseen ilmestyi myös iltaisella outo “tony” valoilmiö. Seuraavasta päivästä tulisi varmasti parempi ja aurinkoisempi!

1.3.
Tänä aamuna heräsimme aikaisin, että kaikki varmasti ehtisi käydä kylvyssä. Katsottiin pihalle ja napattiin vuorista kuva. Aurinko paistoi jo! Olimme sopineet että lähtisimme rinteisiin kello 9. Oli pieni hoppu matkassa, oli jo kiire päästä testaamaan rinteet ennen muita. Iltapäivällä loikoilimme solariumissa ja söimme pienen rinneaterian koko porukan voimin.

Laskimme koko päivän neljään asti. Iltapäivällä ei ollutkaan enää yksi hisseistä auki ja jäimme Anniinan kanssa alas, kunnes päätimme kävellä monot jalassa 2,5 kilometriä -tietysti sitä pidempää kautta- hotellille. Olo oli sellainen kuin olisi koko päivän salilla treenannut, huh. Ei tullut sitten mieleen että olisimme voineet mennä toisilla hisseillä ylös ja laskea takapihalle niin kuin osa meistä oli tehnyt. Ehei, halusimme selvästi kävellä :D Ruokailun jälkeen iltasella jaksoikin taas lähteä ulos katselemaan.

2.3.
Viimeinen laskupäivä, jälleen paistoi aurinko. Piti oikein herätä seitsemältä aamulla jo katselemaan auringon nousua. Hienoa oli. Tänään ei päivä lähtenytkään niin vauhdikkaasti: osalla jalkoja särki ja haavoja ja mustelmia olimme keränneet urakalla. Ei se silti rinteisiin lähtöön vaikuttanut. Kunnon aamupalan jälkeen lähdimme taas porukalla aurinkoisiin rinteisiin. Oli muuten kuuma. Laskimme jo aika eri reittejä, mutta viimeistään yhden mäen jälkeen olimme taas kaikki samassa rinteessä.

Jatkoimme ihan neljään asti kunnes kaikilla oli kiljuva nälkä. Söimme ja menimme ottamaan aurinkoa. Ei tietenkään omalle, vaan naapuriin. Parvekkeelta parvekkeelle hyppimine alkoi jo sujua. Hämäävää, joka puolella lunta ja silti niin kuuma, kyllä :D Huomenna lähtisimme Nizzaan. Eihän sitä malta odottaa edes!

3.3.
Nizzassa. Huh, olipa aikainen herätys. Osa nousi ylös jo kello 6. Osaa jo päätellä että meidän tyttöjenhän oli aivan pakko nousta niin aikaisin. Siis totta kai. Eräillä se oli eri asia, joku pystyy laittamaan kellon soittamaan kymmentä vaille ennen lähtöä. Tällä kertaa sentään kukaan ei tehnyt niin, kaikki olivat virkeinä pystyssä ja syömässä aamiaista. Linja-auto lähtisi kahdeksan maissa, koska matka Nizzaan olisi pitkä.

Olimme säätiedotuksia katsoneet eikä Nizza-vierailulle mitään parasta ilmaa oltu luvattu. Sateista mutta ei onneksi kylmää. Automatkalla jokainen sai lepuutella vielä silmiään. Nähtävää Nizzassa olisi varmasti. Kuvia räpsittiin joka puolelta, joka ikistä rantakiveä myöten. Päivän aikana tuli nähtyä monet pikkuputiikit, ostoskujat, ravintoloita, merkkiliikkeitä ja suljettua rantaa. (Ai oliko se muka suljettu?) Onneksi meillä oli mukana myös yksi tyypillinen mies, joka tyytyi shoppailun sijaan kääntämään meille ranskaa. Nälän yllättäessä käännyimme Mc Donald’sin puoleen.

Ennen lähtöä oli vielä käväistävä rannalla. Aliarvioimme aallot ja saimme paritkin aallot kengillemme. Kuvatodisteita löytyy. Sukat märkinä ja haikein mielin lähdimme kohti alppikylää ja hotellia. Tänne on pakko tulla uudestaan! ajattelimme.

4.3.
Seuraavana aamuna oli aikaa tehdä mitä nyt itse halusi. Ilma oli vähän harmaa eikä ketään huvittanut aamusta lähteä ulos. Olimme sisällä ja pelailimme pelejä. Tarkoituksena olisi ollut lähteä laskettelemaan mutta ilman takia kaikki halusivat tehdä niitä omia juttujaan.

Ennen välipalaa ja ruokailua kävimme katselemassa lähiympäristöä. Notkuimme kaupalla ja yritimme ottaa selkoa asunnonvälitysfirman esitteistä. Illan tullen lähdimme hotellille syömään. Olimme edellisenä päivänä jakaneet keittiövuorot ja tämän päivän pari sai valmistaa meille ruoan.

Illalla energiaa taas riitti pulkkamäkeen. Laskimme vuorenrinnettä alas aina siihen asti kunnes “kissojen” valot näkyivät. Piti vaihtaa mäkeä. Luulimme että pulkkamäki kulutti kaikki voimat, ehei saimme hullun idean ja lähdimme kiipeämään vuoren rinnettä ylös. Ne viisaat lähtivät hissillä. Luulimme olevamme ensin perillä ja heitimme ajaksi n. neljä minuuttia, varmasti olisimme silloin jo yläällä, hotellihan näkyi koko ajan. Ei kuitenkaan ihan neljää vaan neljäkymmentä. Rinne oli oikea jorpakko, puoli metriä lunta ja jäätä alla. Huh. Perille päästyämme hotellilla oli iltapalaa. Lettuja, jäätelöä ja kermavaahtoa sai syödä niin paljon kuin jaksoi! Illalla olimme niin puhki että kaikki nukahtivat nopeasti. Huomenna olisi viimeinen koko päivämme täällä.

5.3.
Perjantaina aamulla aikaisin heräsimme kolinaan. Moni lähti jo puoli yhdeksältä hiihtämään kohti rinteitä. Myös meidän porukassa intoa riitti ja pari jaksoikin lähteä hakemaan uudet hissiliput. Me muut saimme olla ja laitella tavaroita kasaan vähän huomista varten. Puolilta päivin lähdimme vähän ulos jaloittelemaan. Suuntana oli se pieni Sherpa-market joka oli jo tullut tutuksi viikon aikana. Tarkoituksena oli löytää jotakin pientä kivaa kotiin viemisiksi.

Illalla ruokailun hoiti jälleen uusi keittiöpari. Ruokailun jälkeen oli jälleen päästävä ulos. Tämä olisi viimeinen iltamme Ranskassa. Kamerat lähtivät tietysti myös mukaan. Kaikki oli vielä kierrettävä uudestaan ja hyvästeltävä joka ikinen kolkka. Tätä tulisi varmasti ikävä.

6.3.
Lähtöpäivä. Laitoimme kellot aamulla soimaan jo varhain. Huoneet olisi siivottava ja luovutettava ennen kello kymmentä. Linja-auto lähtisi kello yksi. Kiirehän siinä tuli kun suihkuvuorot pitivät jakaa. Hiukset piti kuivata siinä samalla kun imuroi, muut auttoivat ja siirtelivät huonekaluja pois edestä. Pian huone näytti enemmän siltä että olisimme sotkeneet vain enemmän. Kyllähän siihen tolkkua tuli. Huoneet siivottiin varmasti ennätysajassa ja täysin ajallaan. Veimme matkatavarat säilytykseen ja lähdimme palauttamaan huoneidemme avaimia. Nyt olisi vielä viime hetket vapaata aikaa ennen lähtöä.

Lähdimme vielä ostelemaan tuliaisia ja kävimme syömässä paikallisessa pikkuravintolassa. Kaikki eivät kuitenkaan saaneet sitä ruokaa mitä halusivat. Kielestä johtuen :D no nälkä lähti ainakin. Istuimme aurinkotuoleissa ottaen viime hetken auringot. Ulkona oli lämmin, jälleen. Sitten tuli aika hakea laukut säilytyksestä ja hypätä linja-autoon. Harmiksemme kuski ei osannut englantia. Pärjäsimme kuitenkin hyvin elekielellä, viittomalla ja sormimerkeillä. Matkasta tulisi pitkä ja kuuma. Helle+auto+ vuoret=onneksi autossa oli ilmastoinnit.

Lentokentälle saapuessa aikaa oli vielä runsaasti. Lähdimme ulos täyttämään kameran muistia ja otimme kuvia ympäri lentokenttää. Aurinkoa me ei voitu viedä mukana suomeen, mutta onneksi se on tallella kameran muistissa ja tämän tarinan myötä myös muistissa vielä todella pitkään! Reissu oli taas niitä parhaita. Ikävä jäi, mutta kaikki varmasti ovat samaa mieltä. Isolaan uudestaan.

-Veera-