Jensin & Arton blogi
Tällä sivulla kirjoittavat jalkapallosta ja elämästä 22-vuotias Jens Tanskanen yhdessä sijaisisänsä Arto Tiihosen kanssa. Jens sijoitettiin Tiihosten perheeseen 3,5-vuotiaana.
LOKAKUU 2011
22.10.2011, Arto: Mitali kaulassa
Jensin jalkapallokausi päättyi iloisiin juhliin, kun pelaajat saivat ensin kaulaansa kultaiset mitalit ja sitten voittopytyn merkiksi 1-divisioonan voitosta. Sellaista riemua harvoin näkee, mikä nuorilla miehillä oli pokaalin kanssa tanssiessa. FC Lahden fanijoukotkin päästettiin viisaasti mukaan kentälle juhlimaan, joten ilo vain kaksinkertaistui.
Pelin jälkeen Jens tuli juttelemaan meidän tukijoukkojen kanssa naamallaan valtavan onnellinen ilme. Hetken päästä se sama virne oli myös minun kasvoillani: Jens nimittäin antoi mitalinsa minulle kiitokseksi tuestani. Täytyy sanoa, että harva asia elämässäni on ollut niin tunteikas. Olin niin onnellinen Jensin puolesta!
Yritin viestittää ylpeyttäni Jensille nykyihmisille tyypilliseen tapaan teksti- ja sähköpostiviesteillä. Huomasin, että Jensille oli valtavan tärkeä asia, että osasin ja uskalsin kertoa tunteistani. Myöhemmin illalla Jens vielä soitti voitonjuhlista, joissa pelikaverit olivat kehuneet ja kannustaneet Jensiä, joka edelleen epäili omia taitojaan. Se oli tuntunut niin hyvältä, että Jensiä itketti ja kohta itkimme molemmat. Kummatkin tiesimme niin hyvin, että tässä olisi voinut käydä paljon paljon huonommin. Ja minä ajattelin, että nuoret miehet ovat nykyään todella kypsiä.
Me kaikki tarvitsemme tukea, sijaislapset varmasti vielä paljon enemmän kuin muut. Jens on onnekseen saanut paljon tukea sellaisilta tahoilta, jotka olisivat voineet tuhota tämän uuden jalkapallouran alkuunsa. He ansaitsevat tulla mainituksi ja kiitetyksi myöskin tässä blogissamme.
Luciano Martins, entinen ammattijalkapalloilija Bundesliigasta, osui Jensin valmentajaksi, kun hän arkana nuorena miehinä aloitti harjoittelua City Starsin 3-divarijoukkueessa. Luci työskentelee nykyään Mamma Mariassa, lahtelaisessa ruokapaikassa, jossa työntekijät pukeutuivat viikon ajaksi FC Lahden peliasuihin nousun varmistuttua. Lucilla oli päällään Jensin pelipaita numerolla 22, kun kävimme siellä syömässä. Otin tietysti kuvan onnellisista jalkapalloilijoista.
Ihmeellisen tärkeitä ihmisiä ovatkin ne, jotka syystä tai toisesta ovat luottaneet Jensiin. Tällaisia ovat myös City Starsin joukkueenjohtajana toiminut entinen maajoukkuemaalivahti Ismo Ispi Korhonen ja seuran taustavaikuttaja Jarmo Ahvonen, jotka ovat aina siellä, missä Jens pelaa. Ja aina he tukevat yhtä pyyteettömästi Jensiä ja ovat kiinnostuneita Jensin kuulumisista.
City Starsin ja Kuusysin valmentaja sekä entinen A-maajoukkuepelaaja ja ammattilainen Petri Järä Järvinen on ollut myös valtavan tärkeä henkilö Jensin tukena. Järä ymmärsi hienosti Jensiä hänen vaikeina hetkinään kauden 2011 aikana, kun pelit pelottivat ja Jensin oma kynnys nousi liian korkeaksi. Kun Jens sitten teki ensimmäisen maalinsa 1-divarissa, niin Järä soitti heti minulle ja kertoi olevansa todella onnellinen Jensin puolesta. Se tuntui erityisen hienolta.
Mutta on Jensillä muitakin tukijoita. Kotikylästämme Vantaalta lähtee usein autolastillinen porukkaa Jensin peliä katsomaan sekä lähelle että kauemmaskin. Mukana ovat Pirneksen Esa Samu-poikineen, Pesosen Leksa, joka itsekin entisenä pelimiehenä seuraa nyt eläkkeellä ollessaan aktiivisesti Jensin pelejä. Lehtisen Ismo, Jensin kummisetä ja ikämiespeluri Puotinkylän Valtista on hengessä mukana silloinkin, kun ei pääse kentän reunalle. Mäkelän Pekka, kemiläinen jalkapallovaikuttaja, joutui katkerana seuraamaan, kun Jens tiputti paikallisen joukkueen 1-divarista, mutta ei silti katkaissut kannustusyhteyttä Jensiin. Kummitädit ovat myös tuttuja näkyjä kentän reunalla.
Mummi, uki, tädit miehineen ja serkut sekä myös minun serkkuni ja vanhat pelikaverini ovat hyvin tietoisia Jensin uran käänteistä. Jalkapalloyhteisö onkin varsin laaja ja elävä. Jos Jens ei pelaisi, tämä yhteisö menettäisi yhteisen kiinnostuksen kohteensa. Ehkä tämäkin kertoo, miten tärkeä rooli urheilulla ja tässä tapauksessa jalkapallolla voikaan olla - enkä ole tässä kertonut sijaisvanhempien yhteisöstämme enkä työkavereistani enkä ikämiespelikavereistani enkä…
Suurin osa näistä ihmisistä olisi tietysti mukana Jensin elämässä ilman jalkapalloakin, mutta jalkapallo rakentaa mainion sidoksen, jonka avulla yhteydenpito, tunteiden osoitukset ja kaikin tavoin positiivinen yhteisöllisyys tulee mahdolliseksi. Kyse ei ole siitä, että Jensin pitäisi pärjätä erinomaisesti tai edes hyvin, sillä suurin osa tukijoista ja kannustajista on ollut kentän reunalla jo Jensin pelatessa junioreissa tai 3-divarissa. Mielelläni kiitän täydestä sydämestäni jokaista edellä mainittua ja joitakin mainitsemattomiakin, joiden kanssa olen saanut jakaa tunteita Jensin jalkapallon peluun välittämänä.
16.10.2011, Arto: Tunnelmia ja yhteenvetoa
Jensin jalkapallokausi 2011 oli penkkiurheilijalle lähes täydellinen: alku oli vaikea asepalveluksen ja sairastumisten haitatessa kauteen valmistautumista ja alkukesää. Hyvien pelien jälkeen jäi pelejä väliin ja pelirutiini ei tuntunut oikein löytyvän. Oikein huonoja pelejä ei Jensille kuitenkaan tullut.
Itse asiassa Jens on pelannut kaksi viimeistä kautta melko tasaisesti. Varsinkin intensiteetti ja yritteliäisyys ovat pysyneet hyvällä tasolla pelistä toiseen. Terävyys maalin edessä olisi joissakin peleissä voinut toki olla parempi, mutta hyökkääjille käy usein niin, koska onnistuminen vaatii vähän onneakin. Heinäkuun lopulla peli alkoi sitten sujua totutulla tavalla, ja peliin tuli takaisin ilo.
Sitä seurasikin sitten siirto FC Lahteen ja ykkösdivisioonaan. Alku oli kuitenkin tahmea: harvinainen punainen kortti viimeisessä kakkosdivarimatsissa siirsi ensimmäistä ykkösdivaripeliä ja kovat harjoitukset pistivät lihakset jumiin. Onneksi FC Lahden ammattimainen valmennus huomioi hyvin uuden pelaajan sopeutumisvaikeudet. Jens ajettiin joukkueeseen sisään harvinaisen viisaasti, ja muutama hyvä onnistuminen tekivät myös hyvää Jensin hiukan horjuneelle itsetunnolle.
Jensin otteita on voinut syksyn aikana seurata Urheiluruudusta, YLE areenasta ja Etelä-Suomen Sanomien maalikoosteista. Pelaajista syntyy erilaisia mielikuvia: jotkut rakastavat Cristiano Ronaldoa, jotkut vihaavat. Wayne Rooneyhinkin melkein kaikilla on jokin mielipide olemassa, mutta vastaavasti monet huippupelaajat eivät herätä paljonkaan mielikuvia. Huuhkajissa Perparim Hetemaj tai Alexander Jeremenko jr. saavat pelityylillään ja joskus elämäntyylilläänkin lisähuomiota, mutta Kasper Hämäläinen tai Veli Lampi tuskin erottuvat katukuvasta, vaikka kuinka hyvin pelaisivat.
SYYSKUU 2011
28.9.2011, Arto: Huikea futissyksy tosiaan…
Maanantaina 26. 9. Helsingin Sanomien etusivun ykkösuutinen oli Helsingin IFK:n ja FC Lahden ykkösdivariottelu. Sitä voi pitää historiallisena tapahtumana. Historiallinen se oli Jensillekin, sillä se oli Jensin ensimmäinen ottelu ”Kuhnureiden” aloituskokoonpanossa.
Ottelu televisioitiin suorana ja on edelleen nähtävissä Yle Areenassa (ks. tästä). Kyllä kelpasi olla katsomassa Jensin otteita – puitteet eivät voineet olla debyytille paremmat. Uskon, että Jens muistaa tuon illan koko elämänsä. Täytyy myöntää, että minäkin jännitin peliä kovasti. Vatsaa kipristi koko pitkän ajomatkan, jonka tein samana päivänä 700 kilometrin päästä mökiltä nähdäkseni Jensin pelin tietämättä varmasti, saanko edes lippua täyteen ahdettuun katsomoon.
Mutta hienostihan se meni. Jensin pelissä oli lievää hermostuneisuutta havaittavissa, mutta kokonaisuutena se oli tasainen suoritus. Hyvä tempo ja liike niin hyökkäys- kuin puolustussuuntaankin koko pelin ajan, vaikka hänen kuntonsa ei varmasti vielä ole parhaimmillaan. Lievä polvivammakin oli riesana. Muutama maalipaikkakin Jensille siunaantui.
Ensimmäisellä jaksolla Jens teki loistavan Rafaelin pitkän syötön haltuunoton täydessä juoksuvauhdissa. Pojat katsomossa ihastelivat kovaan ääneen: ”Otti koukkuun, näitkö otti tuollaisen syötön koukkuun!” Toisella jaksolla Jens laukoi kahdesti napakasti ja kerran pääsi ohjaamaan läheltä. Hifkin jenkkimaalivahti oli tarkkana eikä ollut yllätettävissä, vaikka jokainen yritys olisi periaatteessa voinut maaliinkin mennä. Vähän enemmän rohkeutta, joka syntyy vain kokemuksen myötä, niin maalejakin tulee.
Meni pallo pari kertaa tosin maaliinkin; ensin Kalle Eerola sijoitti hienosti vaparin rangaistusalueen rajalta takanurkkaan ja Mikko Hauhia toisti tempun edellisestä pelistä eli nousi pakin paikalta ylös ja täräytti seinäsyötöstä pallon ylänurkkaan. Voitto tiesi lahtelaisille hyvää: etumatka seuraajiin on nyt viisi pistettä, kun pelejä on enää kolme jäljellä. Viisi pistettä yhdeksästä mahdollisesta varmistaa nousun. Fiilis joukkueessa on hyvä ja tuntuu siltä, että kriittiset lahtelaisetkin ovat nyt yhtenä joukkona seuransa takana. Melkoista huumaa nyt Lahdessa eletään. Mahtavaa, että Jens saa olla siinä täysillä mukana!
Jalkapallo on tänä kautena tuonut Jensin, minun ja tietysti koko meidän perheen ja ystäväpiirin elämään melkoista dramatiikkaa ja monenlaisia merkityksiä. Jensille kokemuksia voitoista ja tappioista, mutta ennen kaikkea ammattimaisesta harjoittelusta ja pelikulttuurista. Sekä tietysti kokemuksen tuosta futishuumasta, jonka mahdollinen sarjanousu koko paikkakunnalla synnyttää. Se vertautuu mestaruustaistoon tai saattaa mennä jopa sen yli.
Eipä tätä olisi kovin helposti osannut ennakoida kolme vuotta sitten, kun Jens pitkähkön tauon jälkeen aloitti pelaamisen Lahden kortteliliigassa. Seuraava vuosi 2009 meni kolmosdivarissa, 2010 kakkosessa, tänä vuonna jo ykkösessä ja ensi vuonna ehkä liigassa. Melkein ”tuhkimotarinastahan” tässä on kysymys.
ELOKUU 2011
21.8.2011, Jens: FC Lahti, osa 2
Nyt on kulunut kaksi viikkoa siitä, kun aloitin harjoittelun FC Lahden 1-divisioonaa johtavan joukkueen mukana. Lisäksi olen pelannut kahdessa ottelussa. Ensimmäisen viikon jälkeen fiilikset olivat aivan mitättömät, koska minulle tuli paljon epäonnistumisia enkä ollut tottunut niin fyysiseen rasitukseen. Muutaman kerran harkitsin jo paluuta takaisin FC Kuusysin riveihin.
No, siinä sitten kävikin niin kuin faijan kanssa oli juteltu, että vaatii aikansa päästä tuollaiseen rummutukseen mukaan. Ensin oli maanantaina 15.8. PoPa:a vastaan peli (FCLahti voitti 4-0), jossa pääsin kymmeneksi minuutiksi lopusta kentälle. Pääsin kolmesti palloon ja jokaisella kerralla sain pallon omille.
Toinen viikko lähtikin paremmin käyntiin. Tuli paljon onnistumisia, tunsin jo kuuluvani joukkueeseen ja jaksoin juosta paremmin. Meidän valmentajamme Tommi Kautonen pitää yhtä tasokkaita ja ehkä jopa vielä kovempia harjoituksia kuin liigassa, joten ei ole helppoa nousta 2-divarin harjoituksista liigatason harjoituksiin.
Perjantaina 19.8. suuntasimme kohti Oulua, jossa vietimme yön hotelli Cumuluksessa ja latauduimme lauantain peliin PS Kemiä vastaan. Latautuminen toi tulosta. Olimme 1-1 tilanteessa, kun pääsin kentälle 65 minuutin kohdalla. Ehdin saada muutaman hyvän syötön omille ennen kuin saimme kulman 76 minuutin kohdalla. Kulmaa meni antamaan Kalle Eerola, joka keskitti pallon pilkulle, josta pääsin nousemaan omiin korkeuksiini ja puskemaan meille voittolukemat 2-1. (ks.lisää: www.fclahti.fi ja www.ess.fi/jalkapallo)
Fiilikset olivat aivan järkyttävän upeat, tunsin sillä hetkellä kuuluvani täysin FC Lahden miehistöön. Ja näin koko joukkueen matka kohti Lahtea muuttui riemuksi ja iloksi. Nyt odotankin jo innolla seuraavaa peliä Viikinkejä vastaan.
19.8.2011, Arto: Tulossa huikea jalkapallosyksy
Tuntuu siltä, että tästä tulee huikea jalkapallosyksy – odotukset suorastaan väräjävät ilmassa. Kun kevät oli Suomi-futiksen pohjakosketus, niin monen innokkaan fanin elämä oli tuskaista. Puhumattakaan pelaajista, valmentajista ja seurajohtajista. Mutta nyt tilanne on toisin. Muutama välähdys omilta verkkokalvoilta on pakko tallentaa tähänkin.
Maanantaina 15.8. ottelussa FC Lahti-PoPa Jens pääsi ensimmäisen kerran 1-divarimatsiin mukaan. Katsojien kannustus oli esimerkillistä, kun ”Kuhnuri-ikoni” Rafael tuli pois kentältä ja debytantti Tanskanen astui loppuminuuteiksi kehiin selässään numero 22. Se oli hieno hetki, jossa saattoi nähdä monenlaista symboliikkaakin.
Seuraavana iltana 16.8. pelasimme ikämiesjoukkueellamme piirisarjaa kovassa sateessa, mutta peli onnistui loistavasti Puotinkylän Valtin uudella keinonurmella, jonka rakentamiseen tavalliset harrastajat olivat antaneet paljon omaakin rahaa. Upea osoitus jalkapallon ja vapaaehtoistoiminnan voimasta.
Torstaina 18.8. olin taas Lahdessa, vaikka olisimme lopulta saaneet Jensin kanssa liputkin HJK-Schalke-matsiin. Vähän harmitti, ettemme menneet, kun kuulin 2-0 -tuloksesta.
Olen huomannut, että tavoitteellinen pelaaminen ja harjoitteleminen on Jensille erittäin mieluisaa, vaikka ensimmäiset harjoitukset toivatkin oksennuksen kurkkuun ja epäilyksen mieleen – pärjääkö täällä ollenkaan? Sanoin, että 2-3 viikkoa kestää alkushokki, mutta sitten helpottaa. Elimistön pitää antaa tottua uuteen harjoittelutasoon. Siitähän fyysisessä harjoittelussa on kysymys: sopeutumisesta kovempaan vauhtiin, suurempiin vastuksiin, pidempiin rasitusjaksoihin.
Oma osallistumiseni on jäänyt katsojan ja vaihtopenkkipelaajan rooliin. Silti haluan olla joukkueeni mukana peleissä tuntemassa sitä yhteishenkeä ja kannustusta, jota voi saada vain joukkueessa, jossa on yhteiset tavoitteet ja jossa ymmärretään, mitä kaikkea pelaaminen oikein merkitsee.
Toki olen ehtinyt kirjoittaa sekä urheilemisen merkityksistä veteraaniyleisurheilijoista tekemäni tutkimuksen pohjalta (ks. www.svu.fi), jossa työssä Jens toimi tutkimusapulaisenani – hän on paljon parempi Excelin käyttäjä kuin minä, että maaseutuvapaaehtoisuudesta (ks. www.vapaaehtoiseksiseniorina.fi). Yhteenvetona voin sanoa, että kannattaa tehdä vapaaehtoistyötä, harrastaa erilaisia asioita ja löytää niistä merkitystä elämäänsä. Liikunta- ja kulttuuriharrastukset antavat voimia ja ne lisäävät hyvinvointia!
Lyökö Jens itsensä läpi ”Kuhnureihin” ja miten ”Huuhkajat” selviävät Moldovasta ja Hollannista? Tai uusiiko meidän ukkojen joukkue piirinmestaruutensa? Syksyllä se selviää…
HEINÄKUU 2011
31.7.2011, Arto
Heinäkuu oli Jensin osalta vuoristorataa. Ensin tappio Laajasalossa itseä selvästi etukäteen huonommalle joukkueelle, joka kuitenkin joka vuosi on hankala vastustaja Kyykälle. Sitten varusmiespalvelun loppuminen, papan hautajaiset ja flunssa. Pari peliä jäi väliin ja paljon myös harjoituksia. Vuoristoradalla mentiin liukkaasti alaspäin.
Loppukuusta vuoristoradalla noustiin taas huipulle: ensin hattutemppu Käpylän Palloilijoita vastaan ja sitten hieno voitto sarjaa selvästi johtaneesta Klubi-04:stä. Ottelussa Jens esitti pari maailmanluokan maalisyöttöä ja vahvaa pääpeliä.
Kuukauden kohokohta oli kuitenkin tieto seurasiirrosta. Jens pääsee kokeilemaan siipiään FC Lahden 1-divisioonaa johtavaan joukkueeseen. Se tietää lisääntyvää, lähes ammattimaista, treenaamista ja koventuvaa kilpailua peliajasta. Koeajan jälkeen nähdään, pelaako Jens loppukaudesta Kuusysissä vai FC Lahdessa. Pieni askel uralla eteenpäin on kuitenkin selvä.
Tästä eteenpäin kirjoitamme blogitekstejämme niin, että Jens kirjoittaa kuulumisiaan melkein päivittäin ja minä sitten hiukan harvemmin. Voitte näin seurata lähes online jalkapalloilijan elämää. Jens raportoi samalla myös hiukan muusta elämästään eli opinnoistaan, työstään ja perheestään.
31.7.2011, Jens: FC Kuusysi vs Klubi-04
Tänään se tapahtuu. Meille saapuu vieraaksi Klubi-04 Helsingistä. Sarjaa johtava Klubi on varmasti vahvoilla, vaikka meillä on loistava kotikenttä sekä -yleisö. Söin Mamma Mariassa vielä ennen peliä ison annoksen pastaa, jotta saisin täydet energialataukset sarjan kärkijoukkuetta vastaan. Näin peli lähti liikkeelle ollessani täydessä vireessä.
Kymmenen minuutin kohdalla sain loistavan syötön keskelle, käännyin ja katsoin ympärilleni, mutta en nähnyt ketään, kuulin vain huutoa taustalta ”täällä, Jens”! Kuuloni perusteella pääsin syöttämään Sami Ruposen lähes yksin läpi ja sen seurauksena taululla oli 1-0 johtolukemat meille. Ensimmäinen puoliaika päättyikin huoletta meille 1-0.
Toinen puoliaika oli aivan meidän hallinnassamme, lukuun ottamatta muutamia hyviä vastustajan vastahyökkäyksiä. Noin puolen tunnin kohdalla Vesa Artoma syötti minulle melkein omalta kuudentoista rajalta loistavan kaaren, jonka seurauksena minulta ja Tupelta (Tuomas Kuparinen) lähes täydellinen seinäpeli, josta upea ”tsippi” minulta Tupelle ja näin lukemat meille jo 2-0. (ks. myös otteluvideo YouTubesta täältä)
Lopussa vastustaja pääsi vielä kaventamaan lukemat 2-1. Loistava peli itseltäni; kaksi ratkaisevaa syöttöä ja hyvä vahva esiintyminen sarjan kärkeä vastaan. Tästä lepäämään ja palautumaan. Kohtaamme keskiviikkona 3.8. MP:n Mikkelissä
27.7.2011, Jens: FC Lahti
Tänään haaveeni käy toteen. Valmentajani Petri Järvinen soittaa minulle ja kertoo ilouutisen. FC Lahti haluaa minut Klubi-04- ja MP-pelien jälkeen heidän harjoitusrinkiinsä kahdeksi viikoksi koeajalle. Jos kaikki sujuu hyvin, pääsisin loppukaudeksi FC Lahden 1-divisioonajoukkueen pelaajarinkiin.
Minulle tulee varmasti alku olemaan todella rankkaa, koska kuntoni ei ole ollut aivan parasta A-luokkaa viime aikoina, mutta kyllä minä pärjään. Minulle yli puolet joukkueen pelaajista on entuudestaan tuttuja, joten luulen sopeutuvani joukkueeseen aika lailla heti.
Uudet haasteet odottavat minua, uusi pelityyli, uudet pelaajat, uusi valmentaja, haastavammat harjoitukset, pelit yms. Tästä ei ole muuta kuin hyvä jatkaa ja toivoa itselleen parasta mahdollista menestystä.
24.7.2011, Jens: FC Kuusysi vs Käpylän Pallo
Minulla oli rankka viikko takana ja peli alkoi lähestyä. Perjantain valmistautumisharjoitukset jäivät minulta väliin, koska olin tuomassa tytärtäni Helsingistä. Juoksin kentälle saadakseni hyvän fiiliksen päälle ennen peliä, mutta kopissa kuitenkin selvisi, etten ole avauskokoonpanossa, joka oli minulle suuri pettymys. Syyksi itse tuumisin perjantain poissaoloa harjoituksista.
Peli lähti hyvin liikkeelle meidän kannaltamme, siirryimme 1-0 johtoon jo 10 minuutin kohdalla. Mutta sen jälkeen väsähdimme totaalisesti ja pelitempo lakkasi kokonaan. Valmentaja tuli sanomaan 35 minuutin kohdalla, että menen puoliajalla kentälle. Otin kevyet ja nopeat verryttelyt ja siirryin kentälle.
Toinen puoliaikahan sujui minulta aivan mahtavasti – pääsin osumaan jopa kolme kertaa maalitolppien väliin! Kaksi maalia päällä ja yksi sijoitus vasempaan alakulmaan. Fiilikset olivat mitä mahtavimmat, kun sain kolme Veikkaus-pörssipistettäkin. Tämä oli minun toinen hattutemppuni City Stars/FC Kuusysin paidassa. (ks. myös otteluvideo YouTubesta täältä)
Oli peli mikä vaan, niin kolme maalia on aina hieno juttu. Odotukset olivat minulla ennen peliä aivan olemattomat, joten ehkä nämä kolme maalia johtuivat näyttämisen halustani, koska en ollut avauskokoonpanossa. Tästä on hyvä jatkaa…
KESÄKUU 2011
22.6.2011, Helsinki
Erikoinen jalkapalloilta. Kuusysi pelasi Kiffeniä vastaan legendaarisella Pallokentällä yhtä aikaa, kun viereisellä Sonera-stadionilla pelattiin Veikkausliigan ottelua HJK-TPS. Oli hauska seurata, kun kummatkin ottelut etenivät pitkään samaan tahtiin. Ensin Kuusysi teki 1-0 Pallokentällä ja heti perään HJK matki naapurissa. Kuusysin maalatessa ei tosin kuulunut mitään ääntä, kun taas stadionilta kuului kova kohahdus yleisön antaessa tukensa kotijoukkueelle. Näin edettiin 3-0 asti, kunnes sitten HJK otti voiton tässä kamppailussa nuijiessaan TPS:n tennisluvuin 6-0 Kuusysin jäädessä 3-0-tulokseen. Saatoin siis iloita joukkuetoverini Antti Muurisen menestyksestä HJK:n valmentajana yhtä hyvin kuin Jensin parantuneista otteista Kuusysin paidassa.
Kuusysin voittokierre alkoi jo edellisellä viikolla, kun se voitti sarjassa toisena olleen Grankulla IFK:n 2-1 Lahdessa. Peli oli Kuusysiltä ehkä kauden paras. Kenttäpeli oli oikeastaan koko ajan Kuusysin hallinnassa, ja piti oikein ihmetellä, miten ’Grani’ oli voinut pelata niin hyvin ennen tuota peliä. Sama pelillinen hallinta jatkui ottelussa Kiffeniä vastaan, mutta vieläkin vakuuttavampana. 3-0-lukemat nimittäin mairittelevat Kiffeniä.
Jens oli myös kummassakin pelissä vahvasti mukana, vaikka harjoituksiin hän ei ole vieläkään paljon päässyt mukaan. Ja rikkoontuneet kengätkin piti teipata kasaan. Grania vastaan saldona oli ylärimapukkaus ja hyvien tilanteiden järjestely muille. Kiffeniä vastaan tuli. Tilanteisiin pääsy ja niiden rakentelu ovat kuitenkin hyökkääjän pelissä tärkeintä – maaleihin tarvitaan aina ripaus onneakin.
Maalien tekohan on aina suuren ilon – ja ihmetyksenkin – aihe. Sen huomasin myös ikämiessarjan pelissä, jonne otin videokameran mukaan, kun en itse voinut pelata. Vanhat konkarit tuulettivat riemuisasti maalejaan ja halusivat heti tietää, sainko maalin nauhalle. Ehkä katsomme näitä sitten kauden päättäjäisissä ja ihailemme ’ukkojen’ osaamista.
Syyskausi alkaakin Jensillä ’siviilissä’ – hän riisuu armeijan harmaat päältään heinäkuun 8. päivä. Sen jälkeen Jens aloittaa työt tekemällä tutkimusapulaisen hommia, liikuntaneuvontaa ja viimeistelemällä samalla opinnäytetyönsä ja loput opintonsa. Hänen tavoitteenaan on valmistua liikuntaneuvojaksi ja ehkä päästä harjoittelemaan ja pelaamaan ykkösdivarijoukkueessa.
FC Lahti, jonka kanssa Kuusysillä on farmisopimus, johtaa tällä hetkellä ykkösdivisioonaa, joten nousu liigaan näyttää edelleen mahdolliselta. Saa nähdä, onko Jens osallisena niissä kuvioissa…
13.6. 2011, Vantaa-Lahti-Lohtaja
Viime kerran jälkeen on vettä virrannut Vantaan joessa ja kaikenlaista on ehtinyt tapahtua myös futisrintamalla. Suomen maajoukkue pelasi uuden valmentajansa Mixu Paatelaisen alaisuudessa kaksi maaottelua, joiden tulokset eivät mairitelleet meitä suomalaisia. Kärsimyksiä pelit olivat katsojillekin. Sukupolvenvaihdos on tosin vaikea kaikille joukkueille.
Kärsimystä ovat olleet Kuusysin ja Jensinkin viime viikot. Jensin selkä on vihoitellut ja se on vaikeuttanut pelaamista. Kuusysin sijoitus sarjassa on tällä hetkellä 9. eli keskikastissa. Peli on ollut ailahtelevaa – suurinumeroisia voittoja ja tappioita sekä pari tasapeliä. Kuusysi on kakkosena sekä tehtyjen että päästettyjen maalien listalla. ’Kyykän’ peli ei selvästikään ole vielä loksahtanut oikeisiin uomiinsa.
Osansa lienee silläkin, että Jens ei ole päässyt intin takia kaikkiin harjoituksiin. Loukkaantumisten, sairastumisten tai sotaharjoitusten vuoksi on jäänyt monta otteluakin väliin. Viikko 23 meni Jensiltä ’loppusodassa’, jossa pääasiallisina vastustajina olivat verenhimoiset itikkalaumat. Myös muumeista tuttuja muurahaisleijonia oli paljon Pohjanlahden rannoilla, jossa ’Pyörremyrskyksi’ nimetty sotaharjoitus pidettiin. Jens sai partiokaverinsa kanssa sotasaaliiksi pari ’vihollisen’ tiedustelijaa, joiden vangitsemisesta lohkesi yksi kuntoisuuslomapäivä.
’Urheilija ei tervettä päivää näe’ on sanonta, joka on tullut tutuksi myös Artolle. Selvisi nimittäin se, että pitkälliset jalka-, selkä- ja nivusvaivat johtuvatkin lonkkanivelen kulumasta. Lähete lonkan leikkausjonoon tulikin sitten pikaisesti. Pelaaminen on rajoittunut muutamaan käyntiin kentällä 50+ sarjan matseissa.
Jensin tämän vuoden vaivat liittyvät asepalvelukseen, jossa pöpöt lentävät ja harjoitukset täyspakkaus päällä rasittavat tottumattomia lihaksia. Sellaista täytyykin tosin oppia kestämään, ja ’intti’ on ollut Jensille erittäin hyvä kokemus, vaikka välillä on koville ottanutkin. Enää onkin vajaa neljä viikkoa jäljellä palvelusta.
Tosiasiassa urheilijat eivät ehkä ole sen sairaampia kuin muutkaan ihmiset. Urheilijaan vain pienetkin vammat ja sairaudet vaikuttavat enemmän: sairaana ja loukkaantuneena ei voi eikä kannata kilpailla eikä harjoitella. Ja sairaanakin urheilija kykenee useimmiten elämään normaalia elämää eli käymään töissä ja hoitamaan varusmiespalvelunsa. Siihen auttaa hyvä yleiskunto, joka antaa ’reserviä’ jaksamiseen. Siksikin kannattaa harrastaa urheilua, vaikka joskus vammat ja sairaudet ottavatkin päähän.
Ennen juhannusta käytävät pelit Grankulla IFK:ta ja Kiffeniä vastaan näyttävät Kuusysin kauden suunnan. Kärkisijoituksista taistelu vaatisi voittoja, vaikka sarja onkin paljon tasaisempi kuin viime vuonna. Saa nähdä, miten sotilas taas taipuu juoksemaan pallon perässä…
TOUKOKUU 2011
22.5.2011, Kotka
Jensin viikko 19 edellisen ottelun jälkeen meni Taipalsaaressa ampumaleirillä – samalla missä jääkiekkoleijonien kapteeni Mikko Koivukin piipahti TV-kameroiden loisteessa seuraavalla viikolla. Mikko suorittaa varusmiespalvelustaan myös Hennalassa.
- Väärät varusteet päällä kaikissa kuvissa, kuittasi Jens vanhemman varusmiehen kokemuksella Mikosta otettuja kuvia.
Leiri oli Jensin mielestä yksi inttiuran mielenkiintoisimpia. Siellä harjoiteltiin puolustusta ja hyökkäystä ihan oikean tuntuisissa olosuhteissa. Futiksen kannalta ongelmaksi tuli kuitenkin se, että telttamajoituksessa iski vilustus tai tauti tarttui kaverilta. Tuloksena kauhea köhä ja pieni kuume. Sen seurauksena pelit sekä Klubi04:ää että MP:tä vastaan jäivät väliin. Kuusysi saikin olla kuin Ruotsin kolme kruunua MM-lätkän finaalipäivänä, sillä Klubi voitti ”Kyykän” 6-1. Mikkelin Palloilijoita vastaan Kuusysi saavutti 1-1 –tasapelin.
Jensin päiväkirjamerkintöjä viikolta 20:
- Viikko lähtenyt levon merkeissä. Minulla oli vielä viime maanantaina kuumetta 37.6 sekä flunssanoireita, joten sain vapautuksen palveluksesta eikä minun tarvinnut lähteä leirille Säkylään vaan sain jäädä pötköttämään.
Joutilaisuus ei kuitenkaan sekään maistunut kovin hyvältä – kärsivällisyys oli loppuviikosta koetuksella, kun Jens ei päässyt osallistumaan oikein mihinkään. Ottelu Kotkan KTP:tä vastaan lauantaina 21.5. tulikin sikäli hankalasti, että pari viikkoa harjoituksia oli jäänyt kokonaan väliin.
Voitetun ottelun jälkeen Jens tuumasi näin:
- Nyt kun mietin pelin lopputulosta sekä kahta maaliani ja hyviä syöttöjäni, voisi sanoa ”oli parempi että olin kipeä”, koska leiriltä palasi kasarmille sakki kuolleen näköisiä ihmisiä :D pojat olivat nukkuneet n. 8 tuntia viiden päivän aikana, joten minulta olisi jäänyt aika varmasti peli väliin sen jälkeen. Jokainen äijä oli marssinut suoraa päätä kotona nukkumaan ja nukkunut pitkään. Eli välillä negatiivisista asioista muodostuu positiivisia :D! Fiilikset olivat siis hyvät levätyn viikon jälkeen lähteä Kotkaan. Aamulla tuli pieni kömmähdys, kun heräsin 15 minuuttia ennen bussin lähtöä, mutta minähän olen nopea: kerkesin pakata, lähteä, käydä Siwassa hakemassa eväät ja jäi minuutti pari aikaakin.
Jensin peli sujui hienosti: kaksi komeaa maalia ja muutenkin tasapainoinen ottelu, mistä merkkinä ottelun parhaan pelaajan palkinto. Varsinkin ottelun voittomaaliksi jäänyt toinen osuma oli upea: erittäin vaativa kääntölaukaus juoksusta poispäin maalia – ja aivan ylänurkkaan. Se ei jää jälkeen maailman huippujen suorituksista, vaikka olikin tehty Suomen kakkosdivarissa!
- Peli sujui mielestäni todella hyvin, voisi sanoa jatkoa edelliselle pelille ”vähän niin kuin elokuvat Rushour1 ja Rushour2” :D Minulla on vahvasti fiilistä siitä, että jos pelit jatkuu näin ja pääsen reenaamaan lisää en näe yhtään mahdottomana nähdä itseäni liigatasolla. Pelissä positiivista: hain hyvin paikkoja, tein välijuoksuja ja sain muutamia loistavia syöttöjä aikaan, tein kaksi maalia ja olin monessa mukana. Negatiivista: en päässyt pääpalloihin, muuta en keksi. Fiilikset pelin jälkeen oli mitä mahtavimmat, kotkalaiset oli lyöty 6-1. Sitä oppii arvostamaan elämääkin tällaisen pelin jälkeen.
8.5.2011, Vantaa-Helsinki
Äitienpäivä alkaa heti jalkapalloilullisesti, sillä Arto lähtee melkein heti onnittelujen jälkeen ikämiesten treeneihin, jotka alkavat joka sunnuntai klo 10. Lonkka vaivaa, mutta pelaamattakin se on kipeä. Eikä kentällä tietysti enää ketään täysin tervettä ikämiestä taida ollakaan. Ja silti hurjan toimintakykyistä porukkaa tämä ikämiesfutarijengi on. Spurtteja, laukauksia, vartalokontakteja, korkeita hyppyjä ja jatkuvaa triplaamista. Ei tällaiseen kovin moni yli nelikymppinen pysty – ja täällä on iso joukko yli kuusikymppisiäkin mukana.
Jens on myös kotona valmistautumassa peliin Helsingissä. Keskipäivällä syödään äitienpäivälounas, jolle osallistuu myös ”ylämummo” eli Jensin mummo ja Arton äiti. Kova urheiluihminen hänkin. Hän seuraa jatkuvasti kiinnostuneena Jensinkin pelaamista – harmitteli ruokapöydässä, että oli nukahtanut eilisen Suomi-Slovakia -lätkämatsin aikana kesken kaiken. Jens vie lounaan jälkeen mummon kotiin ja lähtee saman tien Taliin keskittymään peliin.
Ehdimme Talin halliin vähän myöhässä, sillä käväisimme katsomassa myös hoivakodissa asuvaa ukkia ennen peliä. Hänkin kannustaa Jensiä ja käy katsomassa pelejäkin, kun vain siihen kykenee. Airaa eli Jensin (sijais)äitiä jännittää, sillä hän tietää, että Jensiä jännittää, kun Aira on katsomassa. Kummastakin nimittäin tuntuu, että Jensin pelit ovat menneet huonommin silloin, kun Aira on ollut katsomossa. Ehkä kyse on vain odotusten nousemisesta eikä todellisesta tilanteesta: jokainen haluaa onnistua vielä paremmin silloin, kun itselle tärkeitä ihmisiä on paikalla.
Peli tuntuu olevan aika hyvin Kuusysin hallinnassa. Muutamia melko vaarallisia tilanteitakin syntyy. Hyvän kuvion päätteeksi Jens paukauttaa pallon voimalla takaverkkoon. Nopea, hyvin rakennettu tilanne eikä mitenkään huono ratkaisu. Hetken päästä hyökkäys tulee taas oikealta ja Jens rynnii etutolpalle palloon ja vain onni estää maalin synnyn. Jens saa kuitenkin ammottavan haavan nilkkaansa puolustajan nappuloista. Hetken luulen, että tämä peli oli sitten tässä.
Mutta ei: taas Kuusysi hyökkää oikealta, Jens tulee keskushyökkääjän paikaltaan vastaan, kääntää pallon keskelle Teemu Toukoselle, joka jatkaa suoraan keskikentältä nousseelle Kuparisen Tuomaalle, joka ottaa pallon haltuun, liikuttaa itseään melkein ”messimäisesti” keskemmälle ja vetää pallon vasemmallaan maalin alanurkkaan. 1-0 Kuusysille hienolla kuviolla.
Muutamaa minuuttia myöhemmin pallo on kulmalipulla, josta Hukan Antti aina vasemmallaan antaa pallon keskelle. Nyt pallo kiertää taakse takatolpan tienoille, viitosen rajalle. Sieltä nousee pää korkeimmalle ja mäsäyttää pallon voimalla takanurkkaan. Aluksi en tiennyt, kuka se oli, mutta pelaajien onnitteluista päättelen, että nopean tilanteen ratkaisi meidän Jens. Kauden eka maali ja todella hienosti tehtynä. Tästä on hyvä jatkaa. Paineet toivottavasti purkautuivat. Eka puoliaika päättyi siis 2-0 Kuusysille.
Toinen jakso alkaa KäPan kovalla painostuksella ja yrityksellä, mikä oli odotettavaakin. Kuusysi pääsi pikkuhiljaa peliin mukaan ja vähän yllättäen Jensille aukeaa paikka pukata toinen maali. Mutta KäPan maaliin tullut Immosen Lare – oma opiskelijani Vierumäeltä – torjuu aivan loistavasti. Vähän ajan päästä hän venyy toiseen upeaan torjuntaan. Hyvä vaihto KäPalta.
Jakson puolivälin tienoilla Kuusysin maalivahti antaa pitkän palautuksen, johon Jens nousee ylimmäksi ja suistaa pallon Ruposen Tonille, joka pääsee suoraan läpi puolustuksen ja sijoittaa pallon tolpan kautta verkkoon. 3-0 Kuusysille. Eikä aikaakaan, kun Kuusysi johtaa jo 4-0. Jens lähtee kovaan juoksuun oman kenttäpuoliskon puolelta, saa hyvän syötön puolustuslinjaan, ottaa sen rinnalla haltuun ja irtoaa pallon kanssa puolustukselta ja vetää lopuksi pallon kuudentoista rajalta voimalla verkon perukoille. Lare oli täysin voimaton tässä maalissa.
- Yllättävä tulos, en olisi uskonut tällaista tulevan niin huonon harjoittelun jälkeen, sanoo Jens pelin jälkeen onnellisena ja vieläkin hiukan ihmeissään ottelusta, jossa teki kaksi maalia ja järjesteli niitä kahta muuta.
Pelin lopuksi Jensille annettiin ansaitusti ottelun parhaan pelaajan palkinto ja kolme pistettä Veikkauspörssiin. Kausi ei hänen osaltaan olisi voinut paljon paremmin alkaa. Siitä saa nauttia ja iloita.
7.5.2011, Vantaa
Tästä alkaa yhteinen blogimme Sinujen sivuilla. Me olemme Jens Tanskanen, kohta 22-vuotias Lahden Kuusysin kakkosdivisioonajoukkueen pelaaja ja Hämeen ratsujääkäripataljoonan ratsumies sekä Arto Tiihonen, Jensin 51-vuotias sijaisisä ja Puotinkylän Valtin ikämiesjoukkueen 50+ pelaaja. Kerromme tässä blogissamme kaikista mahdollisista asioista, jotka jollakin tavoin liittyvät futikseen ja ehkä myös isistä ja pojista, jotka urheilevat yhdessä ja erikseen.
Ajatuksenamme on avata Sinujen nettisivuilla kävijöille yksi tärkeä maailma, jossa lapset ja (sijais)vanhemmat voivat yhdessä oppia tärkeitä asioita elämästä ja itsestään. Yhteistä ja kummankin erillistä jalkapallohistoriaa – hyviä ja vähemmän hyviä muistoja – avaamme aina tilaisuuden.
Jalkapallokausi on siis alkanut, vaikka futisliigan aloitus myöhästelikin. Kakkosdivisioonaan tämä ei onneksi vaikuttanut. Kuusysi on myös aloittanut kautensa vappuaattona häviämällä Kouvolan Susille 1-2. Jens oli poissa ottelusta pienen kantapäävamman vuoksi, mutta huomenna hän toivottavasti pääsee jo aloittamaan oman kautensa Käpylän Palloa vastaan.
Ennen peliä odotukset ovat ristiriitaiset. Jensillä itsellään tuntuu olevan aika paljonkin paineita vastassaan. Viime kausi meni loistavasti: 14 maalia, maalintekijätilaston kolmas sija ja toinen sija Veikkauspörssissä 19 pisteellä. Tätä pistepörssiä pidetään niin, että jokaisen ottelun kolmelle parhaalle pelaajalle annetaan 3, 2 ja 1 pistettä (ks. www.fckuusysi.fi ja http://palloverkko.palloliitto.fi/Live/stats/CompetitionDetails.aspx?compID=3 ).
Tammikuussa aloitettu asepalvelus on kuitenkin vaikeuttanut Jensin harjoittelua, aiheuttanut sairastumisia ja väsyttänyt ja jäykistänyt. Onneksi valmentaja Petri Järvinen oli antanut ohjeen olla ottamatta paineita ja ottamaan pelit sellaisina kuin ne tulevat. Syksyllä kannattaa hänen mukaansa sitten jo jotain odottaakin… Nyt on tärkeintä nauttia pelistä. |
